Jihadisti, joka vei lapsille leluja #Adham
Näin kertoo meille Rami Adham. Hän on mies, joka vie sodasta kärsivän Aleppon lapsille leluja. Hän on mies, joka on sankari tai peto, riippuen siitä, mitä tarinaa kuuntelee.
Suomensyyrialainen Adham on ollut esillä sekä Suomessa että kansainvälisissä medioissa hyvien tekojensa vuoksi ja sinällään ansaitusti.
Mutta juuri hetki sitten SDP:hen liittynyt Rami Adham poseeraa Facebookissa esimerkiksi jihadistisaarnaaja Abdullah al-Muheisnin kanssa. Toisessa kuvassa herra Adham on huoneessa, jossa on islamistijärjestö Islamic Frontin lippu. Ja Helsingin Sanomat kirjoittaa jutussaan, että al-Muheisni puolestaan on työskennellyt muun muassa Isisin, al-Qaidasta irronneen al-Nusran rintaman sekä Ahrar al-Shamin kanssa.
Haistan palaneen käryä.
Sillä on herra Muheisnista sitten mitä mieltä tahansa, niin uuden SDP:n miehen yhteydet kyseiseen herrasmieheen ovat pakostakin kyseenalaisia ja oikeuttaa pohtimaan, mistä oikein on kyse. Herra Muheisni on nimittäin mies, joka haluaa islamistisen valtion Syyriaan ja hän on mies, joka tekee yhteistyötä Saudi-Arabian kanssa, joka puolestaan rahoittaa esimerkiksi al- Nusraa poliittisista ja uskonnollisista syistä tavoitteena saada aikaiseksi 'puhtaampi', salafistinen Syyria. Herra Muheisni ei taistele vapaamman Syyrian puolesta:
-"Ahrar al Sham is incapable of fighting without Jabhat al-Nusra alongside it or without getting approval from Jabhat al Nusra. And while Jabhat al-Nusra recently dissociated itself from al-Qaeda, this move was blessed by al Qaeda — not exactly a good recommendation. Al-Qaeda understood that an independent al-Nusra, or one that at least seems independent, is better for its jihad and would allow its assault on Aleppo to be described by western journalists as being carried out by “rebels.” Of the thousands of insurgent groups running rampant in Syria, some lack an ideology and are accidental guerillas — but this dominant Salafi jihadi ideology was imported from abroad. It rejects freedom, progress, and modernity.
The language of these groups when talking to the West is seductive — or at least the language of their “activist” apologists — but their discourse in Arabic is indistinguishable from al Qaeda or ISIL. They differ only over who should have power and whether it is legitimate to establish a caliphate today. Anybody with basic Arabic can hear their voices calling in unison for the extermination of rival sects as the main objective of their war. They are not fighting for democracy, freedom, or human rights."-
Näitä kaikkia järjestöjä sekä Rami Adhamin kehumaa herra Muheisnia yhdistävät tavoitteet: nämä kaikki ajavat jyrkkään sunnien salafistisen tulkinnan sharia-lakiin perustuvaa islamilaista valtiota ja eivät todellakaan demokratiaa saati ihmisoikeuksia. Rami Adham itse ylistää julkisesti Muheisnia, Al Nusraa ja hän puhuu avoimesti pyhästä sodasta shiioja vastaan. Rami Adham puhuu julkisesti myös siitä, miten shiiat ovat 'sairas kultti':
Miljoonien ihmisten 'lahko' ei ole 'oikeaa' islamia, vaan pahoja ovat ja Syyria pitää ottaa heiltä takaisin. Shiiat (eivätkä kyllä kurditkaan) eivät todellakaan nauti herra Adhamin suosiota.
Ja sitten Syyrian sota on Muhammedin ennustama ja siksi Syyrian sota on uskonnollinen sota:
SDP:n uusi toivo, Rami Adham, kaipailee shiiojen etnistä puhdistamista tai kansanmurhaa Syyriassa. Rami Adham on siis mukana toiminnassa, joka pyrkii luomaan Syyriaan islamistista, sunnalaista ylivaltaa ja shariaan perustuvaa teokratiaa, joka hänen mukaansa on taisteluna 'historiallinen'.
Ja tässä hän on vain 'parhaassa seurassa' islamistien kanssa:
Kuvassa taustalla on Islamilaisen rintaman sotalippu ja kyseisen rintaman jäsenet ovat salafisteja sekä jihadisteja, joita yhdistävät tavoitteet luoda islamistinen valtio Syyriaan. Ihmiset, joiden kanssa herra Adham veljeilee, suhtautuvat shiioihin tasan yhtä lempeästi kuin kotoiset maahanmuuttokriitikkomme turvapaikanhakijoihin tai kuin natsit juutalaisiin. Ei mikään puhe muuta tätä todellisuutta. Poliittisessa retoriikassaan salafistit ovat luoneet identiteetin, jonka mukaan he hahmottavat todellisuuttaan, jonka mukaan he pyrkivät elämään ja jonka ytimessä ovat puhtain mahdollinen Koraanin tulkinta sekä shiiavastainen vihanlietsonta. Ja tätä tukee Rami Adham sekä hänen liittolaistensa toiminta.
Kun oikeasti ajattelee herra Adhamin hyväntekeväisyyttä ja sen kontekstia, alkaa koko kuva selviämään, eikä se olekaan niin kaunis kuin aluksi uskoimmekaan:
Ensinnäkin: tässä artikkelissa olisi voinut mainita, että Liwa al-Tawhid, on al-Qaedan liittolainen. Ja Liwa al-Tawhid on ylpeästi ottanut jäsenekseen Rami Adhamin. Voinee sanoa, että herra Adham kannattaa al-Qaedaa.
Mutta toiseksi: ei herra Adham ole Syyriassa tekemässä hyväntekeväisyyttä tavalla, jona me sen halusimme nähdä. Herra Adham on Syyriassa auttamassa omiaan ja tukemassa omalta osaltaan jihadistien pyrkimyksiä luoda islamistinen valtio, josta shiiat on piesty joko hengiltä tai peloteltu maanpakoon. Myös kurdit saisivat kyytiä, kuten käytännössä kaikki vääränlaiset. Tästä on kyse.
Kuten Helsingin Sanomat kirjoittaa 16.10:
Adham on kuin Rajat Kiinni- retoriikalla maustettu shiiakriitikko. Suomi-Syyria Yhdistyksen Facebook-sivuilla Adham muun muassa kirjoittaa, että ”kamppailu Syyriasta on historiallinen, emmekä luovuta ennen kuin saamme ajettua kaikki ’majuus’ ulos”. Sanan 'majuus' merkitys on puhtaasti loukkaaminen. Se puhdas pilkkanimi, joka yhdistetään yleisesti erityisesti shiioihin (jotka eivät aiemmin kerrotun mukaisesti ole kelvollisia syyrialaisia saati hyviä muslimeita). Sana 'majuus' on törkeydessään verrattavissa sanaan 'neekeri' ja tässä kohtaa 'majuus'- sanalla solvattiin shiiamuslimeja, jotka nyt vaan ovat siis vääränlaisia.
Herra Adham vaikuttaa pikemmin puhdasoppiselta rasistilta kuin miltään hyväntekijältä. Tai no, onhan SVL tehnyt myös hyvää täällä Suomessa: jakanut ruokaa ja vaatteita. Kun Rami Adhamin toimintaa puolustellaan sillä, että hän 'vie lapsille leluja' ja viestiä vahvistetaan keskiluokkailaisella hyvän ihmisen kyynelehdinnällä, olemme oppineet sen että nykymaailmassa voi tehdä yhteistyötä vaikka SVL:n kanssa ja samalla toivoa muslimien poistamista tästä maasta sairaan kultin edustajina - kunhan samalla hoitaa sota-alueen lapsille leluja. Uskon perussuomalaisten brändäävän tämän konseptin tulevia vaaleja silmällä pitäen.
Olen pahoillani, mutta minulta ei heru kyyneltä.
Toimimalla Adhamin tavoin vain normalisoidaan ääriryhmien olemassaolo kuin ihan normaalina toimijana ja samalla saadaan omalle vihan demagogialle enemmän yleisöä ja enemmän kaikupohjaa. Oikeastaan vaikuttaa siltä, että se työ, jota Rami Adham tekee, on valkopesua. Se on työtä, jolla julistettua uskonsotaa hyväksytetään. Se on työtä, jossa ihmisten erottelu yritetään piilottaa kauniiden tekojen taakse. Se on työtä, jota tekee Muslimiveljeskunta Egyptissä ja Kultainen Aamunkoitto Kreikassa. Se on työtä, jossa yksi pahuus peitetään yhdellä hyvällä. Se on työtä, jossa halutaan luoda jihadisteista positiivinen kuva länsimaissa.
Mutta on melkoisen falskia ja teennäistä jeesustella jostain 'uskontojen vuoropuhelusta', kun samalla lietsoo vihaa vääränlaisia ihmisiä kohtaan. Herra Adham on ihmisryhmiä erottelevassa puheessaan kuin kuka tahansa rasistipersu, sama kaiku on askelten. Syyrialaisen rasistin selittely siitä, ettei hän muka ole rasisti on ihan yhtä epäuskottavaa, kuin perussuomalaisen rasistin selittely siitä, ettei hän ole rasisti. Rasisti on rasisti, ei muuta. Näin se vain menee, eikä meillä ole mitään syytä kaunistella tätä asiaa.
Miettikää, jos kaiken Adhamin sanoman olisi sanonut Olli Immonen ja minä kirjoittaisin hänestä samalla tavalla kuin nyt kirjoitin herra Adamista. Te, jotka nyt puolustatte Rami Adhamia, taputtaisitte käsiänne, nyökyttelisitte blogistin nerokkaan retorisen tarkkuuden tahtiin ja puhuisitte siitä, miten fasismi on ujuttautunut Suomeen. Mutta kun tekijä on lapsille leluja kuljettava maskotti, te kadotatte johdonmukaisuutenne.
Aika ällöä, sanon minä.
